16 päivää leikkauksesta - kaikki hyvin

Maanantaina menin jännittynein mielin käymään lääkärillä. Perjantainahan olin saanut antiobiottikuurin kun isoin haava tulehtui. Nyt haava näytti lääkärin mielestä kuitenkin tosi hyvältä ja antoi luvan ottaa hakasetkin pois. Anbiottikuuri pitää kuitenkin syödä loppuun. Lääkäri ei polvea tutkinut sen kummemmin, koska vasta 2 viikkoa oli mennyt leikkauksesta. Katsoi kuitenkin vähän liikeratoja ja sanoi että tosi hyvältä näyttää, tämä polvi kuntoutuu kuulemma äkkiä, sen näkee jo nyt. Jee! :) Liikeradat vastasivat kuulemma noin kuuden viikon liikeratoja, eli hyvässä vauhdissa on toipuminen ja jumpat on tuottaneet tulosta.

Hakasten poisto sattui yllättävän paljon, tai ei sattunut mutta todellakin nipisti lujaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kylmä hiki nousi kun makasin siinä lavitsalla. Hoitaja teippasi isoimman haavan pariin teippikerrokseen ettei se nyt VAAN repsahda. Hoitajakin kyllä sanoi että hyvältä näyttää haava. Mutta nyt saunominen ja uinti siirtyi vielä viikolla eteenpäin.. Huoh. Meinaan kyllä olla ehkä kapinallinen ja viikonloppuna jo saunoa jos haava näyttää kuivalta kun vaihdan tässä teipit joku päivä...

Fyssaritapaamien oli sitten eilen. Kahden viikon tavoite on saavutettu, eli jalan suoristuminen. Koukistumisesta ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, se tulee kyllä. Jalkaa jumpattiin vaikka miten päin lähes se täysi tunti ja kappas, kun lähdin pois, käveleminen sujui huomattavasti helpommin kuin yleensä. :) Jumppa teki tehtävänsä. Ainut että kotona en saa yhtä hyviä tuloksia, koska fyssari tosi paljon auttoo venytyksiä kädellä ja itsehän en taivu sellaisiin asentoihin millään että voisin kädellä avustaa. Sain uudet jumppaohjeet ja niitä tehdään nyt ensi maanantaihin asti. Tämän viikon tavoite olisi kuulemma että kävelisin loppuviikosta mahdollisimman luonnollisesti yhden kepin kanssa. Hmmm... Nyt tuli kyllä aika paha tavoite, koska kävely on vielä tosi epäluonnollista... Lantio ei liiku yhtään, alaselkä kipeytyy, tuntuu että jännitän koko yläkroppaa ja jalka raahautuu perässä, koska se koukistusvaihe ei vaan toimi.

Meillä on kotona kauhea määrä rappusia (3 kerroksinen talo + ulkona rappuja)  joten rappureenistä ei jää tämä homma kiinni. ;) Jotkur rappuset meneekin jo aika hyvin ylös, mutta alastulo on ihan tosi pelottavaa.  Samoin huomaan ulkona kävellessä että pienikin alamäki saa jalan toiminnan ja käveöyn tuntumaan ihan holtittomalta.  Jalalle saa laittaa painoa nyt niin paljon kuin uskaltaa, mutta polvi ei saa nyrjähtää missään nimessä. Se on se hetki kun ristiside voi sitten paukkua rikki. Mutta jos polven linjaus on kunnossa, painolla ei polvea rikki saa.

Polven kuntoutus on siis ihan hyvässä vauhdissa. Öisin nukun semi-hyvin , heräilen kyllä monta kertaa ja kohta ajattelin heivata ne ylimääräiset polvenkohotustyynyt VEKS sängystä. :) Kylmää annan polvelle ehkä kerran päivässä kunnolla, mutta koholla pidän monta kertaa päivässä. Rasituksen huomaa polvessa tai oikeastaan koko jalassa yleisenä väsymisenä ja voimattomuutena ja välillä johonkin kohtaan alkaa pistämään tai vihlomaan. Tätä se on sitten seuraavat 3-6kk ainakin..

10 päivää leikkauksesta - Polven haava tulehtui

Kaikki on muuten mennyt ihan mukavasti (hitaasti..) , mutta tuo polvessa oleva pisin 15 hakasen haava on jostain syystä päässyt tulehtumaan. :( Käytin tänään pari tuntia asiaan, kun soittelin pitkin Mehiläistä ja sieltä soitettiin minulle, lähetin kuvia hoitajalle, soitin vakuutusyhtiöön jossa oli ruuhkaa, sieltä soitettiin minulle jne. Mutta loppujen lopuksi tulos on se, että lääkäri kirjoittaa apteekkiin antibiottireseptin itseasiassa näillä näppäimillä, ja alan popsimaan antibiotteja. Lääkäri haluaa nähdä polven maanantaina joten sain ainoan vapaana olleen ajan illalle polven tsekkaukseen. Hakaset poistetaan myöskin maanantaina kuten suunniteltua, toivon mukaan polven tulehdus on jo silloin laskenut.

Muuten olen tällä viikolla (nyt on perjantai) käynyt kaksi kertaa punttisalilla tekemässä vähän yläkropan treeniä. Tosi tylsäähän se on, yleensä kun en juuri tee esim. käsitreeniä ollenkaan... Ja nytkun pitää keksiä liikkeitä missä joko istutaan tai maataan, niin meikäläisen tieto ja mielikuvitus ei kauhean montaa liikettä keksi vaikka varmasti niitä on oikeasti paljon. Kuntopyörää yritin polkea mutta ei siitä mitään tullut. Polvea ei saa koukistettua kuin tosi vähän eli ei ole mitään mahdollisuuksia saada polven liikerataa taipumaan pyöräilyyn. Tämä kyllä harmittaa koska jokapaikassa sanotaan miten pyöräily olis todella hyvä. Mutta minkäs teet kun ei taivu niin ei taivu. Polvi suoristuu onneksi tosi mallikkaasti, ehkä tuohon taivutukseenkiin jotkut kikat keksitään ja jumppaan toki taivutuksia joka päivä monta kertaa.

Ainin, sain tässä viikolla eräs päivä johonkin ihme asentoon venyttäessäni takareittä. Olin ottamassa jalkaa venytyksestä tietysti koukun kautta kun yhtäkkiä polvi jumiutui johonkin asentoon ja samalla venytys oli ihan järkyttävä. Siis se tuntui NIIN hirveältä, huusin eläimellistä selkäytimestä lähtevää karjuntaa hetken kunnes jalka lähti tästä ihmeasennosta pois. Ajattelin että hajotin polven nyt mutta ihan samanlaiselta se on vielä tuntunut kuin ennenkin. Että ei kai sieltä mitään hajonnut. Ihan hyvä että maanantaina on lääkäri niin näkee missä kunnossa polvi ja on missä muutenkin mennään.

5 & 6 päivä leikkauksesta - Kestä sipuli kestä...

Nyt alkaa tuntumaan ettei pääkoppa enää jaksa tätä tekemättömyyttä. :( Eilinen eli 5.päivä oli jotenkin henkisesti jotenkin raskas. Mitään ei pysty tekemään tai jos siltikin vaan tekee niin polvi alkaa heti osoittamaan mieltään turpoamalla ja tulee vihlontaa jne. En vaan pysty makaamaan sohvalla tai istumaan sohvalla kaikkia päiviä tekemättä mitään. Netin avaaminen oksettaa, enää ei sitäkään vaan jaksa. En ole oikein elokuvaihmisiä että jaksaisin katsota Netflixistä elokuvia (edes sitä yhtä) tai jotain sarjaa innoissani päivät pitkät. Ei. Meikäläinen on luotu liikkumaan ja tekemään. Kroppa huutaa hikoilua, hengästymistä,  TEKEMISTÄ! Jokainen joka on tottunut säännölliseen liikuntaan ja siitä saatavaan hyvään oloon voi ehkä arvata miten sipuliin vaikuttaa kun kaikki se on otettu pois. :( Eikä tilalle keksi mitään muuta.

Eilen käytiin taas satamassa jätskillä istumassa ja illalla lähdettiin kalaan. Vähän jännitti miten pääsen veneeseen ja sieltä pois mutta hyvin onnistui. Veneessä istuin sitten polvi viehelaatikon päällä ja hyvin meni. Vihdoinkin saatiin kunnon kokoinen kuhakin mistä saadaan tänään tehtyä ruokaa, nam!

Tänään 6. päivänä leikkauksesta olen ottanut ensimmäiset askeleeni ilman keppejä ollenkaan. Liikkeelle lähtö on hankalaa mutta kun vauhtiin pääsee (hitaaseen vauhtiin..) onnistuu kävely jo melko hyvin. Ei varmaan tääkään olis nyt vielä sallittua, mutta toisaalta esim. Terveystalon ohjeessa eturistisideleikkauksen jälkeen sanotaan että painoa aa varata jalalle sen minkä kestää. Ja monissa muissakin ohjeissa ja blogeissa mitä olen näistä lukenut on ollut samaa ohjetta. Eli ei kai se nyt ihan hirveään kamalaa voi olla jos kohta on kuitenkin viikko leikkauksesta ja vähän sisällä kävelee jo ilman keppejä.

Olen myös päättänyt aloittaa "omat jumppaliikkeet" fyssarin liikkeiden lisäski. Olen katsellut you tubesta jenkkiläisvideoita ACL:n kuntoutuksesta ja sieltä jotain liikkeitä bongaillut. Esim. Takareittä tein tämän aamun jumpassa , ihan vaan makasin mahallani ja nostelin suorana jalkaa ilmaan niin että takareisi ja perskannikka jännittyi. En tiedä onko hyöytyä mutta ei varmaan paljon haittaakaan. Jotain kuminauhajuttuja ajattelin myös aloitella.

Sellaista tänne! Tulevalla viikolla saa ajella autolla ainakin kun alkaa koulut täällä Keski-Suomessa ja kuskailen lapsia, ja sitten on jalkkistreenejä ja pelejä molemmilla lapsilla.  Ihan jees että arki taas alkaa , johan tässä on lomailtu ja saatu nauttia upeista kesäkeleistä koko kesä!  Yritän kaivaa iloa myös siitä että sain kuitenkin liikkua koko tämän upean kesän ja nyt oikeastaan aika sopivaan saumaan tuli tämä leikkaus. Viikko niin saan niitit pois jaloista ja voin ajatella lähteväni vaikka uimahalliin jne.

Kestä sipuli kestä... kyllä se tästä.

4.pvä leikkauksesta - kotihommia ja autolla ajoa

Viime yökin meni hyvin, en ole siis eilisen aamun jälkeen ottanut yhtään särkkäriä. Ei sen takia ettäkö jotenkin haluaisin uhmata lääketiedettä vaan siksi etten yksinkertaisesti ole kokenut tarvitsevani lääkkeitä joten miksi napsia niitä vaan sen takia että pitää. Otan kyllä heti jos kipuja tulee tai jotain tulehdusoireita haavaan tms. Mutta toistaiseksi kaikki hyvin. :)

Tänään olen palannut enemmän taas arkiaskareiden pariin. Tehnyt ruokaa, käynyt kaupassa (siis vaan kävelemässä, mitään en kantanut) ja ajanut autoa! Kaikki sujuu hyvin kun muistaa olla riittävän rauhallinen ja kokoajan kiinnittää huomita siihen mitä tekee ja miten jalkaa liikuttaa. Tänään käytin jopa Maraa (koiramme, ISO) vähän ulkona. Mara on tosi kiltti, käveli kummissaan mamman perässä n.2 metrin päässä, ei siis todellakaan vetänyt vaan näytti lähinnä siltä että "ootko nyt ihan varma että pysyt sitten pystyssä kans.." . Mutta hyvin meni sekin pieni lenkki.

Jumppaa teen pitkin päivää ja kaikki annetut jumppaliikkeet sujuu hyvin. Tekisi mieli jo tehdä jotain enemmän mutta vielä pitää reilu viikko odotella ensimmäistä fyssarikäyntiäkin. Suunnittelen kyllä jo punttisalille menoa.. Jos vähän kokeilisi kuntopyörää ja jotain yläkropan liikkeitä.. Tämä paikallaan olo ja sata kertaa päivässä levossa olo ei vaan sovi mulle, ei mitenkään. Toki jos olisin tosi kipeä niin varmasti makaisin mutta kun tavallaan ei ole..

Tänään olen myös jättänyt osittain toisen kepin pois (mut ei kerrota kellekkään). Kävely sujuu aika hyvin yhden kepinkin kanssa ja kepeillä kävely tuntuu pistävän hartiat tosi jumiin joten mitä aiemmin pääsisi niistä eroon sen parempi. Rappusten meno on vaan aika haastavaa keppienkin kanssa, joten luulen että kun joskus kepit saan luvan kanssa pois, joudun niitä ehkä rapuissa vielä pitämään. Jalka kun ei kertakaikkiaan koukistu kunnolla.

So far so good! :)

3.pvä leikkauksesta - edistystä tapahtuu nopeasti

Empä olisi maanantaina tuskissani tiennyt miten äkkiä kuitenkin käänne voi tulla myös parempaan. :) Eilen aamulla otin vielä Panacodin ja tulehduskipulääkkeen, mutta sen jälkeen en ole lääkkeitä ottanut. Tulehduskipulääkkeen ottoa ajattelin kyllä jatkaa ehkä vielä varmuuden vuoksi mutta kipulääkettä en ole tarvinut enää edes yöksi. Polvi ei vaan ole kipeä! :) Joten miksi syödä turhaankaan. Viime yönä nukuin ihan hyvin, kipuja ei ainakaan ollut, ainut mikä nyt toki vähän haittaa on polven outo asento kun se on nostettuna yöksi tyynyjen päälle kohoasentoon.

Eilen illalla kävin myös kävelemässä ensimmäisen kerran vähän pidemmän "lenkin" eli lähi ABC:lla jäätelöllä. Matkaa kertyi yhteensä ehkä 1km. Tuntui ihan riittävältä matkalta helteessä ja huomaan että sauvat painaa kämmenpohjiin ja kyynärvarsiin epämiellyttävästi kun niiden päällä on pidempään. Pitkin eilistä päivää tein pieniä jumppaliikkeitä ja äsken kokeilin taas nostaa jalkaa ylös makuultaan suorana ja TADAA!! Sehän onnitsui!! Ihan mahtavaa! Tuohonkaan en vielä eilenkään olisi oikein uskonut.

Aika hienoa edistystä siis on tapahtunut ja olen kyllä todella iloinen näistä pienistä edistysaskelista. Hankalinta tuntuu olevan jalan koukistus, lähinnä kävelyssä. Muutenhan se koukistuu kyllä esim. istuma-asennossa jo lähes 90 asteeseen, mistä enempää sitä ei vielä saa muutamaan viikkoon taittaakaan. Jalan ojennus sujuu hyvin, jalka oikenee täysin kun istun molemmat jalat suorana lattialla.

Tänne kuuluu siis todella hyvää ja toivotaan ettei mitään takapakkia nyt tulisi. Aika alkaa käymään pitkäksi kun ei mitään oikein pysty tekemään ja keppien kanssa kun liikkuu ei mitään saa kannettua mukana jne. Ihmisten ilmoillekin jo tekisi mieli ja varmaan tässä pääseekin tänään tai huomenna jo jossain käymään.

2.päivä leikkauksesta

Viime yö meni jo aika hyvin, heräilen kyllä mutta nyt tuntuu että sain jo nukuttua ihan syvääkin unta. Jalka on kokoko yön aina kohotettuna joten asento ei ole mikään maailman mukavin. Eilen kävin jo postilaatikolla ja takaisin köpöttelemässä kepeillä. Pakko saada vähän ulkoilua ja liikkumista, tuntuu että koko kroppa jämähtää aineenvaihduntaa myöten paikoilleen. Päiväunia taisin ottaa kahdet vai kolmet..johtui varmaan ekan yön huonoista unista. Jumppaliikkeitäkin jo yritin aloitella  mutta jalka ei nouse suorana milliäkään alustasta ja koukussakin huonosti.

Tänään aamulla sain jalan peittäneen tukisiteen pois ja pääsin suihkuun! Ah, ihanaa mutta pelottavaa. Pelkäsin kokoajan milloin liukastun vaikka mies oli mukana auttamassa. Saa nähdä miten monta viikkoa menee vielä suihkukerrat hankalasti. Polvi on aika turvoksissa mutta odotin ehkä vielä pahempaa näkyä. Yllättävän siistiltä kaikki näyttää. Avoviillossa on 9 niittiä ja muualla 2-3 niittiä. Mustelmaa vähän, yllättävän vähän . Polvi on kipein kokoajan tuosta etureiden loppuosan ulkoreunasta , just ennen kuin polvi alkaa. Kun nostaa jalkaa kipu tuntuu siinä niin paljon ettei pysty nostamaan.

Eipä tänne muuta kuulu..yritän jumppailla minkä voin, suoristukset menee ok mutta nostot ei yhtään.  Päivä kerrallaan. Alkaa jo tää makaaminen riittää mutta talossa missä on sekä ulkona että sisällä joka puolella pelkkiä portaita on liikkuminen vielä aika hankalaa.

Leikkaus tehty

Kännykällä kirjoittelen nopeat kuulumiset täältä sohvan pohjalta..Jalka leikattiim tänään nukutuksessa ja kaikki meni lääkärin mukaan hyvin. Takareiden jänne josta puuttuva pala rakennettiin oli kuulemma hyvä ja tukevaa tekoa.  Pääsin jo ennen kolmea takas kotiin vaikka aamulla hoitaja epäili että klo 4-5 voisin päästä. Vain yksi paha pahoinvointikohtaus yllätti just kun olin lähdössä mutta se meni onneksi heti ohi kun menin lepoasentoon. On hoitajan mukaan normaalia kun istuin vähän liian kauan sängyn laidalla odottelemassa lähtöä.

Kaikki kotona fine paitsi että ei. Joku on alkanut vuotamaan pohkeen yläosasss takana. Mehiläisestä soitettiin jo lääkärille kotiinkin mutta ei ole kuulemma vakavaa jos ei nyt pahemmaksi ylly. Itse mietin infektioherkkyttä ettei nyt mikään pöpö pääse iskemään.. Tuossa se vuotaa nyt enemmän ja vähemmän. Johtunee varmaan siitä että liikuttelen varpaita tukoksia ehkäistäkseni. Jalka on siis TODELLA todella kipeä nyt ja esim.vessaan lähdöt on tuskaisia ja pitää tehdä miehen avustuksella. Kun jalka liikkuu ylös tai alas kipu on kreisi. Ei pystyis jos ei olis pakko. Kipulääkkeiksi sain 3x pvässä 1kpl 500mg Panacodia ja yöksi kovemman lääkkeen. Mutta, nyt jo jouduin ottamaan toisen Panacodin tässä kotona kun alkoi tulla lepokipuakin. Mulle ei siis näytä olevan riittävä lääkitys. ;) Jännä että mitään kipuja ei ollut ennen tätä leikkausta vaikka ristiside oli poikki . Kai kivut tulee nyt tuplana. Ja huomenna pitäs jo jumppailla!! Kääk! Miten tälläsen kipeen vuotavan jalan kanssa jumppaat..? Huomenna soittaa hoitaja joten ehkäpä tulee selvyyttä asiaan.

Kohti kivuttomampaa huomista, I hope!

Se on sitten menoa huomenna..

..Tai näin ainakin olettaisin. Sain kun sainkin flunssan about selätettyä.  :) Edelleenkin ääni on käheähkö ja niistää saa muutaman kerran päivässä eikä nyt tee mieli mitään suurta hengästymistä aiheuttavaa ponnistelua tehdä, mutta olettaisin että olen ihan riittävässä kunnossa huomiseen leikkauseen.

Kävin äsken vielä vähän salilla tekemässä muutamia jalkareenejä ja vähän jotain muutakin. Ihan vaan taas siksi että kohta ne hommat loppuu aika pitkäksi aikaa. :( Salille menen kyllä heti kun mahdollista jotain tekemään mutta jalkareenit on taputeltu kuukausiksi..

Huomenna pitäisi sitten olla Mehiläisen leikkausosastolla klo. 9:00 aamulla. Vähän alkaa jänskättämään. Eniten pelottaa minkälaiset helvetilliset kivut tulee joiksikin päiviksi, niistä olen lukenut ehkä vähän liikaakin.. :(  Ilmeisesti ensimmäisinä öinä on turha haaveilla nukkuvansa, juurikin kipujen ja muuten hankalan olotilan vuoksi. Itse en ikinä nuku selälläni, ja muutenkin pyörin ja hyörin kuin väkkärä pitkin öitä ja just oikein tarkkailin että tuo vasen jalka on lähes aina koukussa johonkin suuntaan lepoasennossa. No, nythän sitä ei sitten saa koukkuun ihan hetkeen ja olisi kai jonkunlainen kohoasentokin suotava olla. Että saa nähdä miten käy nukkumisen suhteen. Olen varannut jo tyttären sängyn ainakin ensimmäiseksi viikoksi itselleni, sillä siihen sänkyyn pääsee nousemaan mistä puolelta vaan eikä missään ole laitoja. Toisinkuin sänky jossa yleensä nukun joka on sellaisessa kopissa (oma tarinanasa..) ettei pääse kuin päädystä sänkyyn ja pois ja päädyssä on korkeahko "reuna" minkä yli pitäisi joka kerta jotenkin itsensä kammeta. Sopii siis tosi hyvin tälläiselle polvipotilaalle ;). Kun ei sieltä meinaa päästä edes terveenä pois. :D

Toinen juttu mikä mietityttää on miten saan pidettyä polven ilman mitään tulehduksia näillä helteillä...  Nythän on siis luvattu tosiaan +30 astetta koko tulevaksi viikoksi. Ei kyllä huvittaisi maata kotonakaan koko viikkoa jalka pystyssä. Mutta saa nähdä miten käy, kai sitä sitten vaan makaa jos on pakko eikä liikkumaankaan pysty.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin..täytyy ehkä ottaa ihan valokuva tuosta polvesta ennen leikkausta, sen jälkeenhän se ei enää ikinä ole samannäköinen. Mutta toivottavasti siitä tulee lopulta entistäkin parempi toimivuudeltaan.

Tänään pitää syödä ja juoda sen minkä meinaa , enää aamulla sitä ei sitten tehdä. Meinasin pyytää sen nukutuksen, jotta homma on äkkiä ohi, eikä muutenkaan nappaa kuulostella leikkauksen äänimaailmaa.. Pahaa tekee jo ajatuskin.

Palataan leikkauksen jälkeen asiaan!

Siinä se polvi nyt on..vielä ilman suurempia arpia. ;)

Kepit haettu

Kävin hakemassa kepit valmiiksi maanantaita varten. Sain ihan värinkin valita, valitsin aina varman mustan. Kepeissä on jopa "kissansilmät" eli heijastimet sekä takana että edessä, uskaltaa kepitellä pimeässäkin. :D Ihan helppoa niiden kanssa oli päästä eteenpäin, toivottavasti sujuu myös leikkauksen jälkeen. Portaitakin jo kokeilin mennä ja onnistui kun varovasti menee.

Tänään kävin vähän lenkkeilemässäkin, taisi mun taikajuomat (tuoretta inkivääriä, hunajaa, kurkumaa ja sitruunaa) onneksi tehota flunssaan, ja enää on vaan vähän räkäinen olo. Mahtavaa! En malttanut olla hölkkäämättäkin vähän, just for old time's sake, nytkun kohta en sitten pääse juoksentelemaan varmaan ennen ens kevättä ollenkaan . :( Ikävä tulee kyllä juoksulenkkejä.

Hellekesälle ei näy (onneksi) loppua ja seuraavat 3 viikkoa on ainakin ennustettu olevan tälläistä 25-30 lämpöä. Mahtavaa, tosin en tiedä miten sen leikatun polven kanssa pärjäilen.. tulehtuuko se helpommin helteellä ja miten sen estäisi.. Uimaan ei pääse pariin viikkoon ainakaan jne. Nyt kun olen uinutkin joka päivä ja monta kertaa, yleensähän en Suomen vesissä käy välttämättä ollenkaan koko kesänä. Mutta nyt kun uimavedet on 25-30 asteisia pystyy jo menemään. :)

Maanantaita odotellessa! Ehkä kirjottelen seuraavan kerran leikkauksen jälkeen, alkaa olemaan jo niin lähellä... HUI!

Voihan flunssa!!

Oltiin viime viikon alussa reissussa Tallinnassa ja sillä reissulla ma-ti välisenä yönä alkoi kurkku tuntua oudolta. Ja nyt onkin sitten kunnon flunssa päällä. :( Tänään etenkin on nenä vuotanut ihan jäätävästi. Onneksi kuumetta ei ole, tosin en tiedä meniskö tämä nopeammin ohi kun olisi. Nyt olisi ihan PAKKO parantua ennen tämän viikon loppua, jotta pääsen leikkaukseen viikon päästä. Kaikki mahdolliset rohdot on otettu nyt käyttöön ja ei voi kun toivoa parasta. Ottaa kyllä päähän ja rankasti jos nyt vielä kävisi niin että kauan odotettu leikkauskin siirtyy, ja ties mihin, koska ajathan on todnäk. jo annettu itse kullekin jo ennen heinäkuuta. Tässä on nyt jo ihan riittävän kauan menty "säästöliekillä" urheilussa muutenkin tämän polven takia ja kun tietää kuinka kauan on vielä leikkauksenkin jälkeen edessä aikaa jolloin urheilut on ihan eri tasoa kuin normaalisti niin ei kyllä yhtään huvita ajatus siitä, että kaikki vielä viivästyy. Nyt pitäisi äkkiä päästä vaan leikkaukseen ja siitä eteenpäin! :)

Kävin fyssarilla nyt viimeisen kerran ennen leikkausta viime keskiviikkona. Enää tässä vaiheessa ei kummempia uusia juttuja tullut, sain ohjeeksi viimeiset ajat vain harjoitella asentotuntoa, eli tehdä niitä tasapainoharjoituksia nyt eniten. Lihasta oli etureiteen tullut, joten turhaan ei ole hellepäiviä jumppailtu. ;) No, leikkausen jälkeen kaikki tuleekin katoamaan supernopeasti leikkausjalasta ja kuulemma seuraavan kerran kun nähdään leikkauksesta 2 vkon päästä, on reisilihas jo pulkan naru.. Jeejee. Tyhjästä saa siis sitten lähteä rakentelelemaan uutta lihasta.

Nyt kyllä pelottaa oikeasti tämä flunssa, joka tietenkin minun tuurilla tuli just nyt kun sitä vähiten kaipasi. Ja helteellä!! Ikinä en muista kesällä sairastaneeni. Toisaalta mitä muuta voi odottaa kun on meikäläisen tuurista kysymys..

Nyt vaan peukut pystyyn että leikkaukseen pääsen viikon päästä ja tämä flunssa on lähtenyt edes suurinpiirtein pois..

Leikkauspäivä tiedossa

Viime viikko oli sen verran hektinen "lomaviikko", ettei ehtinyt edes kuulumisia päivitellä. :) Kävin maanantaina lääkärillä, oli nopea reissu. Lääkäri jälleen kerran kokeili polven ja totesi että Kyllä se edelleenkin on yhtä löysä. ;) Edelleenkin ristiside siis lähes poikki, ei ole yllättäen tapahtunut ihmeparannusta. Keskustelimme hetken leikkauksen tarpeellisuudesta ja todettiin että jos haluan elää jatkossa vielä samanlaista elämää kuin ennen niin leikkaus on syytä tehdä. Polvestahan on jatkuvaa haittaa ja huomaan, että kun jumppaan sitä nyt ahkerasti, se voi jopa kipeytyä jolloin siitä on vielä enemmän haittaa kuin normaalisti.

Leikkauspäivä soitettiin Mehiläisestä sitten seuraavana päivänä ja sain onneksi leikkausajan heti kun mahdollista tänne Jyväskyään eli maanantaille 30.7. Kuopioon olisin päässyt jo heinäkuun puolen välin aikoihin mutta ehkäpä helpompi kuitenkin kun tehdään tässä Jyväskylässä. Joonas Sirola tosiaan sitten leikkaa polven ja klo 10:00 pitäisi olla salissa tuolloin 30.7. Siitä se sitten lähtee! 3 viikkoa kepeillä kävelyä tiedossa, aargh. Olen kuitenkin onnellinen että ehdin tässä kaikki kesäreissut suorittaa ennen leikkausta ja toivon mukaan sitten jo jotenkin toipuakin sinne syksyn reissuun.

Fyssarireissulta sain viime viikolta taas entistä isomman kasan jumppaohjeita mukaan. Punttisalipäivinä ei tarvitse tehdä tuota kotijumppaa mutta muuten sitten kyllä. Tässä menneenä viikonloppuna oli nyt 2 päivää etten tehnyt yhtään mitään. Se oli pelkästän hyvä asia, koska huomasin tuossa männä parina viikkona että kun joka päivä kävin salilla tai jumppasin tai pyöräilin tai jotain, niin vammajalan etu-ja takareisi ei enää palautunut reenistä vaan oli kokoajan kipeänä. Nyt tuntuu parin päivän levon jälkeen että voi taas jumppaillakin. Polvi myös tosiaan alkoi kipuilemaan, ehkä tuli vähän liikaa jumppailtua ja rasittui.

Lääkärin näen seuraavan kerran leikkaussalissa ja fyssaria tässä kolmen viikon päästä vielä kerran ennen leikkausta. Voin kertoa että vähän jänskättää jo lähinnä se leikkauksen jälkeinen elämä tässä kolmikerroksisessa talossa, mutta eiköhän se siitä. :)

Ensimmäinen fyssarikäynti takana

Eilen kävin sitten ensimmäisen kerran fysioterapeutilla tsekkauksessa. Fyssari kuulemma odotti jotain paljon pahempaa, ja heitti ilmoille jopa ajatuksen onko leikkaus tarpeellinen, nykyään kun toinen hoitolinja on myös se ettei leikata vaan kuntoutetaan. Kuntoutustie on kuitenkin piiiiitkä ja vaatii vuosia että polvi olisi ehkä joskus sitten samanlainen kuin entinen. Joten aika äkkiä todettiin että minun tapauksessani leikkaus on järkevää, koska haluan jatkossakin urheilla ja tehdä asioita kuten ennenkin ja leikkauksella saadaan kuitenkin pysyvämpi lopputulos nopeammin. Ehkä jollekin sellaiselle joka vain kävelee koiran kanssa lenkkejä ja käy töissä ja kaupassa tuo kuntoutushoitolinja voisi olla ihan ok...

Sain kolme erilaista jumppaliikettä seuraavan viikon ajalle, joita tulee harjoittaa nyt ahkerasti. Yksi liike keskittyy asentotunnon harjoittamiseen. Siinä seistään yhdellä jalallla (eli vasemmalla joka on vammajalka) ja yritetään pitää tasapainoa mahdollisimman hyvin, mahdollisimman pitkään. Tässä liikkeessä todellakin huomasi vammajalan ja terveen jalan eron.. Miten äkkiä vamma onkaan jo vaikuttanut asentotuntoon. :(  Mutta iloinen uutinen on se, että asentotunto yleensä myös palautuu aika pian, kun vaan jaksaa harjoitella ahkerasti. Toinen liike kohdistuu takareisiin, vasemman jalan takareisi oli heikompi kuin oikean. Tosin ihminenhän on luonnostaakin toispuoleinen, joten itse epäilen että siinäkin voi olla syytä, mutta tottakai tämä vammakin on jo vaikuttanut. Kolmas liike kohdistetaan pienenpieneen osuuteen etureidessä, ja tämä tapahtuu nostelemalla ihan vähän vammajalkaa lattialla maatessa suorana ilmaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei se olekaan, ja taas huomasi selvän eron vammajalan ja terveen jalan välillä.

Jumppailin eilen kotona ja joooooh... vaatii kyllä täyttä keskittymistä ja motivaatiota seuraavaksi puoleksi vuodeksi jatkaa näitä! :D TYLSÄÄ! Mutta myös yllättävän raskasta. Puhallutti ihan . Mitä se onkaan leikkauksen jälkeen kun vammajalka ei OIKEASTI toimi aluksi ollenkaan.

Viikon päästä sitten uudestaan fyssarille katsomaan onko tuloksia syntynyt jumpalla. Onneksi lähtökohta on nyt kaiken kaikkiaan tälläkin hetkellä jo tosi hyvä ja tässä on vielä reippaasti yli kuukausi aikaa jumppailla reidet edestä ja takaa kuntoon ja kohottaa tuota asentotuntoa.

Minkäänhän ei pitänyt edes olla rikki

Jos ikinä, niin nyt olen onnellinen että kerrankin vakuutus tosiaankin on toiminut tähän asti ja kaikki tapahtunut rivakasti, voin lämpimästi suositella ainakin omasta puolestani Lähi-Tapiolaa (ei ollut maksettu mainos).  Kun polvi hajosi, tai "jotain tapahtui", tunsin ja aavistin heti että nyt jotain ehkä oikeasti hajosi. Mitään järkyttävää kipua siihen ei tullut heti tapahtuneen jälkeen, ja otin ihan askeleitakin ja polvi vetryi äkkiä. Samana iltana paljon kylmää ja seuraavana aamuna polvi oli ehkä pahin mitä on ollut; rappusia alastullessa sattui vähän ja polvi oli tönkön ja turvonneen oloinen. Mitään ulkoista turvotusta ei ollut havaittavissa. Ajattelin että no, kyllä se varmaan tästä..

Varasin kuitenkin varmuuden vuoksi lääkärin, jos sattuu että jotain JOSKUS tulee polveen niin on sitten merkintä että tapaturmaisesti mennyt ja vakuutus ehkä korvaa. Pääsin ortopedille Mehiläiseen, joka tutki polvet ja totesi ettei olisi huolissaan, todennäköisesti ei ole mitään rikki ja asia korjaantuu ajan kanssa. Molemmissa polvissa oli kuulemma yhtä löysät siteet, mikä voi olla ihan valuvika. Jos oireilu jatkuu niin tule uudestaan. Kyselin kovasti voinko siis todellakin urheilla, mennä jalkapalloon jne ihan normaalisti. Kyllä, kaikkea voit tehdä, ja ilman polvitukea. Asia selvä, ja kepein askelin pois. Jes! AINAKAAN ei ole ristisiteet mennyt, hyvä!

Oireilu kuitenkin jatkui ja pystynyt tekemään asioita normaalisti. Esim. polvilleen menoa ei voinut ajatella, kirrasi niin paljon polven takaa ja eteen tuli vähän kipuakin. Jalkapallossa pidin polvitukea, mutta eihän siitä oikein mitään tullut kun ei pystynyt ottamaan juoksusppurtteja ja polvi tipahteli alta jos teki vähänkin nopeamman käännöksen. Päätin etten enään jalkkikseen mene ja varasin uuden ajan lääkärille. Tällä kertaa pääsin ortopedi Joonas Sirolalle, joka huomasi että vasemmassa polvessa on kyllä ristiside löysempi. Ensimmäinen ortopedi oli jo lupaillut magneettikuvaa ja sinne sainkin lähetteen.

Elämäni ensimmäinen kerta magneettikuvassa oli vähän epämiellyttävä. En ole tottunut olemaan selälläni, en siis esim.nuku ikinä selälläni (tämä tulee olemaan ehkä ongelma leikkauksen jälkeen..) ja magneettikuvassa piti olla selällään kovalla patjalla. Ahisti. Tuskastutti. Tuntui että oli pakko liikuttaa kohta jalkoja. Tuntui että paniikkikohtaus iskee nyt!! Eikö se ikinä lopu!? Kauhea pauke ja meteli. Onneksi kuvat kuitenkin onnistui. Kysyin kuvien ottajalta näkeekö hän mitään? Epäili samaa kuin lääkäri eli kierukassa oli hänen mukaansa näkynyt jotain vikaa. Tämän tiedon varassa sitten elin, eli okei, edelleenkin ristisiteet ehjät, hyvä! Kierukkaleikkaus ei olisi ehkä ihan niin paha...

Kunnes lääkäri sitten viikonloppuna(?!) sunnuntai-aamuna lähetti lausunnon ja kuvat sähköpostiin. Aikamoista latinaa, mutta google on erittäin kätevä ja vanhana Sherlockina löysin tiedon että eturistiside on lähes kokonaan poikki. :(  Sanoisinko että iski ehkä joku pieni shokki. Miten VOI olla kun nimenomaan ei pitänyt olla?!  Tiistaina soitti lääkäri ja sanoi että eturistiside on käytännössä kokonaan poikki, vain yhdellä ohuella säikeellä kiinni. Leikkaus odottaa. Selvä. Näillä mennään sitten.

Tässä on sitten soiteltu välillä vakuutusyhtiöstä ja välillä Mehiläisestä (itseasiassa just nytkin odottelen lääkärin soittoa) ja sovittu askelmerkeistä. Parin tunnin päästä se fyssari ja tänään pitkä puhelu ystävän kanssa polvioperaatiosta. <3 Ehkä mäkin tästä selviän kun vauhtiin vaan pääsen! :)

Tästä se lähtee..

..nimittäin ihan ikioma blogi mun polvelle. :) Onhan eturistiside nyt sen arvoinen (kuitenkin uniikki) , että oma blogi pitää perustaa ihan vain sitä varten. Tai pitäisikö sanoa Häntä varten. Ehkä sille pitäisi keksiä oma nimi. Mutta en nyt keksi joten olkoon vain Eturistiside. ;)

Eturistiside siis paukahti rikki toukokuussa ja nyt odottelen leikkausta. Olen itse lueskellut netistä tietoa ja blogeja vähän joka paikasta ja ehkäpä kaikista hyödyllisimpinä olen kokenut ihmisten omat blogit, mitkä ovat perustettu vain polvileikkausta ja siitä toipumista varten. Monet ovat myös pelänneet mielenterveytensä puolesta ;) kuten minä, eli kun on tottunut urheilemaan aina, tuntuu aika kauhealta että kohta joutuu himmailemaan ehkä puolisen vuotta niistä hommista. :( Joten toimikoon tämä blogi myös "tunteiden tulkkina" kun oikein polvihommat ahistaa ja v-tuttaa.

Tämä blogi tulee siis minullakin olemaan tunteiden ja tunnelmien purkupaikka, mutta toivottavasti tästä on ehkä sitten joskus myös apua jollekin, joka joutuu tähän samaan rumbaan..

Huomenna 18.6  oma projekti starttaa ensimmäisellä pre-operatiivisella fysioterapialla. Olen saanut vakuutusyhtiöltä maksusitoumukset leikkaukseen (ainut että se oli tehty vain 16.7 asti ja heinäkuussa leikkausta ei tehdä) ja fyssareihin , joten siltä osin homma on kunnossa. Viikon päästä maanantaina 25.6 on seuraava lääkärikäynti jolloin todnäk. sovimme leikkauspäivän. Olisin itse halunnut leikkaukseen jo heinäkuun puolen välin aikaan, aiemmin en ehdikään, mutta nyt näyttää tosiaan siltä että homma venähtää elokuulle. No, saapahan lomailla "rauhassa" loppuun asti.  Meillä on ulkomaanmatka varattuna syys-lokakuun vaihteeseen joten siihen mennessä pitäisi kuntoutua raivokkaasti, että pystyisi kulkemaan reissussa suht vaivattomasti. En tiedä onnistuuko  mutta yritys on ainakin kova.

Hankalaa tästä hommasta tekee se, ettei tiedä yhtään mitä on tulossa. Jokainen kokemus on niin erilainen ja henkilökohtainen. Toiset ovat heittäneet kepit nurkkaan jo viikon päästä leikkauksesta ja toiset taas kävelleet kepeillä 5 viikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä.  Minulla tottakai on tavoitteena päästä kepeistä mahd.äkkiä eroon. :) Tunnetusti en taida olla sitä tyyppiä, joka jaksaa istua tai edes kävellä kovinkaan hitaasti, mutta voihan se olla että nyt sitten pakotettuna vauhti hiljenee... mutta vain hetkeksi! ;)

Olisin toivonut ettei tähän operaatioon olisi koskaan joutunut, mutta urheilu on vaarallista, ja aika vähällähän tässä on päästy tähän asti, käytännössä ilman mitään vammoja vaikka seuraavaksi ikääkin on jo 40v. Ehkä se onkin tää ikä mitä nyt voin alkaa syyttämään kaikista vaivoista! ;)

Tervetuloa lukemaan kokemuksiani ja jännittämään leikkausta ja toipumaan ja kuntoutumaan siitä.  Ota mielelläni kaikenlaisia kommentteja, vinkkejä  ja kokemuksia vastaan polvileikkaukseen ja kuntoutukseen liittyen.

PS: Blogin ulkonäköön tai tyyliin ei panosteta, tämä on vain kirjoittelua varten perustettu. :) Ja vain siis tätä operaatiota varten.