16 päivää leikkauksesta - kaikki hyvin

Maanantaina menin jännittynein mielin käymään lääkärillä. Perjantainahan olin saanut antiobiottikuurin kun isoin haava tulehtui. Nyt haava näytti lääkärin mielestä kuitenkin tosi hyvältä ja antoi luvan ottaa hakasetkin pois. Anbiottikuuri pitää kuitenkin syödä loppuun. Lääkäri ei polvea tutkinut sen kummemmin, koska vasta 2 viikkoa oli mennyt leikkauksesta. Katsoi kuitenkin vähän liikeratoja ja sanoi että tosi hyvältä näyttää, tämä polvi kuntoutuu kuulemma äkkiä, sen näkee jo nyt. Jee! :) Liikeradat vastasivat kuulemma noin kuuden viikon liikeratoja, eli hyvässä vauhdissa on toipuminen ja jumpat on tuottaneet tulosta.

Hakasten poisto sattui yllättävän paljon, tai ei sattunut mutta todellakin nipisti lujaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kylmä hiki nousi kun makasin siinä lavitsalla. Hoitaja teippasi isoimman haavan pariin teippikerrokseen ettei se nyt VAAN repsahda. Hoitajakin kyllä sanoi että hyvältä näyttää haava. Mutta nyt saunominen ja uinti siirtyi vielä viikolla eteenpäin.. Huoh. Meinaan kyllä olla ehkä kapinallinen ja viikonloppuna jo saunoa jos haava näyttää kuivalta kun vaihdan tässä teipit joku päivä...

Fyssaritapaamien oli sitten eilen. Kahden viikon tavoite on saavutettu, eli jalan suoristuminen. Koukistumisesta ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, se tulee kyllä. Jalkaa jumpattiin vaikka miten päin lähes se täysi tunti ja kappas, kun lähdin pois, käveleminen sujui huomattavasti helpommin kuin yleensä. :) Jumppa teki tehtävänsä. Ainut että kotona en saa yhtä hyviä tuloksia, koska fyssari tosi paljon auttoo venytyksiä kädellä ja itsehän en taivu sellaisiin asentoihin millään että voisin kädellä avustaa. Sain uudet jumppaohjeet ja niitä tehdään nyt ensi maanantaihin asti. Tämän viikon tavoite olisi kuulemma että kävelisin loppuviikosta mahdollisimman luonnollisesti yhden kepin kanssa. Hmmm... Nyt tuli kyllä aika paha tavoite, koska kävely on vielä tosi epäluonnollista... Lantio ei liiku yhtään, alaselkä kipeytyy, tuntuu että jännitän koko yläkroppaa ja jalka raahautuu perässä, koska se koukistusvaihe ei vaan toimi.

Meillä on kotona kauhea määrä rappusia (3 kerroksinen talo + ulkona rappuja)  joten rappureenistä ei jää tämä homma kiinni. ;) Jotkur rappuset meneekin jo aika hyvin ylös, mutta alastulo on ihan tosi pelottavaa.  Samoin huomaan ulkona kävellessä että pienikin alamäki saa jalan toiminnan ja käveöyn tuntumaan ihan holtittomalta.  Jalalle saa laittaa painoa nyt niin paljon kuin uskaltaa, mutta polvi ei saa nyrjähtää missään nimessä. Se on se hetki kun ristiside voi sitten paukkua rikki. Mutta jos polven linjaus on kunnossa, painolla ei polvea rikki saa.

Polven kuntoutus on siis ihan hyvässä vauhdissa. Öisin nukun semi-hyvin , heräilen kyllä monta kertaa ja kohta ajattelin heivata ne ylimääräiset polvenkohotustyynyt VEKS sängystä. :) Kylmää annan polvelle ehkä kerran päivässä kunnolla, mutta koholla pidän monta kertaa päivässä. Rasituksen huomaa polvessa tai oikeastaan koko jalassa yleisenä väsymisenä ja voimattomuutena ja välillä johonkin kohtaan alkaa pistämään tai vihlomaan. Tätä se on sitten seuraavat 3-6kk ainakin..

10 päivää leikkauksesta - Polven haava tulehtui

Kaikki on muuten mennyt ihan mukavasti (hitaasti..) , mutta tuo polvessa oleva pisin 15 hakasen haava on jostain syystä päässyt tulehtumaan. :( Käytin tänään pari tuntia asiaan, kun soittelin pitkin Mehiläistä ja sieltä soitettiin minulle, lähetin kuvia hoitajalle, soitin vakuutusyhtiöön jossa oli ruuhkaa, sieltä soitettiin minulle jne. Mutta loppujen lopuksi tulos on se, että lääkäri kirjoittaa apteekkiin antibiottireseptin itseasiassa näillä näppäimillä, ja alan popsimaan antibiotteja. Lääkäri haluaa nähdä polven maanantaina joten sain ainoan vapaana olleen ajan illalle polven tsekkaukseen. Hakaset poistetaan myöskin maanantaina kuten suunniteltua, toivon mukaan polven tulehdus on jo silloin laskenut.

Muuten olen tällä viikolla (nyt on perjantai) käynyt kaksi kertaa punttisalilla tekemässä vähän yläkropan treeniä. Tosi tylsäähän se on, yleensä kun en juuri tee esim. käsitreeniä ollenkaan... Ja nytkun pitää keksiä liikkeitä missä joko istutaan tai maataan, niin meikäläisen tieto ja mielikuvitus ei kauhean montaa liikettä keksi vaikka varmasti niitä on oikeasti paljon. Kuntopyörää yritin polkea mutta ei siitä mitään tullut. Polvea ei saa koukistettua kuin tosi vähän eli ei ole mitään mahdollisuuksia saada polven liikerataa taipumaan pyöräilyyn. Tämä kyllä harmittaa koska jokapaikassa sanotaan miten pyöräily olis todella hyvä. Mutta minkäs teet kun ei taivu niin ei taivu. Polvi suoristuu onneksi tosi mallikkaasti, ehkä tuohon taivutukseenkiin jotkut kikat keksitään ja jumppaan toki taivutuksia joka päivä monta kertaa.

Ainin, sain tässä viikolla eräs päivä johonkin ihme asentoon venyttäessäni takareittä. Olin ottamassa jalkaa venytyksestä tietysti koukun kautta kun yhtäkkiä polvi jumiutui johonkin asentoon ja samalla venytys oli ihan järkyttävä. Siis se tuntui NIIN hirveältä, huusin eläimellistä selkäytimestä lähtevää karjuntaa hetken kunnes jalka lähti tästä ihmeasennosta pois. Ajattelin että hajotin polven nyt mutta ihan samanlaiselta se on vielä tuntunut kuin ennenkin. Että ei kai sieltä mitään hajonnut. Ihan hyvä että maanantaina on lääkäri niin näkee missä kunnossa polvi ja on missä muutenkin mennään.

5 & 6 päivä leikkauksesta - Kestä sipuli kestä...

Nyt alkaa tuntumaan ettei pääkoppa enää jaksa tätä tekemättömyyttä. :( Eilinen eli 5.päivä oli jotenkin henkisesti jotenkin raskas. Mitään ei pysty tekemään tai jos siltikin vaan tekee niin polvi alkaa heti osoittamaan mieltään turpoamalla ja tulee vihlontaa jne. En vaan pysty makaamaan sohvalla tai istumaan sohvalla kaikkia päiviä tekemättä mitään. Netin avaaminen oksettaa, enää ei sitäkään vaan jaksa. En ole oikein elokuvaihmisiä että jaksaisin katsota Netflixistä elokuvia (edes sitä yhtä) tai jotain sarjaa innoissani päivät pitkät. Ei. Meikäläinen on luotu liikkumaan ja tekemään. Kroppa huutaa hikoilua, hengästymistä,  TEKEMISTÄ! Jokainen joka on tottunut säännölliseen liikuntaan ja siitä saatavaan hyvään oloon voi ehkä arvata miten sipuliin vaikuttaa kun kaikki se on otettu pois. :( Eikä tilalle keksi mitään muuta.

Eilen käytiin taas satamassa jätskillä istumassa ja illalla lähdettiin kalaan. Vähän jännitti miten pääsen veneeseen ja sieltä pois mutta hyvin onnistui. Veneessä istuin sitten polvi viehelaatikon päällä ja hyvin meni. Vihdoinkin saatiin kunnon kokoinen kuhakin mistä saadaan tänään tehtyä ruokaa, nam!

Tänään 6. päivänä leikkauksesta olen ottanut ensimmäiset askeleeni ilman keppejä ollenkaan. Liikkeelle lähtö on hankalaa mutta kun vauhtiin pääsee (hitaaseen vauhtiin..) onnistuu kävely jo melko hyvin. Ei varmaan tääkään olis nyt vielä sallittua, mutta toisaalta esim. Terveystalon ohjeessa eturistisideleikkauksen jälkeen sanotaan että painoa aa varata jalalle sen minkä kestää. Ja monissa muissakin ohjeissa ja blogeissa mitä olen näistä lukenut on ollut samaa ohjetta. Eli ei kai se nyt ihan hirveään kamalaa voi olla jos kohta on kuitenkin viikko leikkauksesta ja vähän sisällä kävelee jo ilman keppejä.

Olen myös päättänyt aloittaa "omat jumppaliikkeet" fyssarin liikkeiden lisäski. Olen katsellut you tubesta jenkkiläisvideoita ACL:n kuntoutuksesta ja sieltä jotain liikkeitä bongaillut. Esim. Takareittä tein tämän aamun jumpassa , ihan vaan makasin mahallani ja nostelin suorana jalkaa ilmaan niin että takareisi ja perskannikka jännittyi. En tiedä onko hyöytyä mutta ei varmaan paljon haittaakaan. Jotain kuminauhajuttuja ajattelin myös aloitella.

Sellaista tänne! Tulevalla viikolla saa ajella autolla ainakin kun alkaa koulut täällä Keski-Suomessa ja kuskailen lapsia, ja sitten on jalkkistreenejä ja pelejä molemmilla lapsilla.  Ihan jees että arki taas alkaa , johan tässä on lomailtu ja saatu nauttia upeista kesäkeleistä koko kesä!  Yritän kaivaa iloa myös siitä että sain kuitenkin liikkua koko tämän upean kesän ja nyt oikeastaan aika sopivaan saumaan tuli tämä leikkaus. Viikko niin saan niitit pois jaloista ja voin ajatella lähteväni vaikka uimahalliin jne.

Kestä sipuli kestä... kyllä se tästä.

4.pvä leikkauksesta - kotihommia ja autolla ajoa

Viime yökin meni hyvin, en ole siis eilisen aamun jälkeen ottanut yhtään särkkäriä. Ei sen takia ettäkö jotenkin haluaisin uhmata lääketiedettä vaan siksi etten yksinkertaisesti ole kokenut tarvitsevani lääkkeitä joten miksi napsia niitä vaan sen takia että pitää. Otan kyllä heti jos kipuja tulee tai jotain tulehdusoireita haavaan tms. Mutta toistaiseksi kaikki hyvin. :)

Tänään olen palannut enemmän taas arkiaskareiden pariin. Tehnyt ruokaa, käynyt kaupassa (siis vaan kävelemässä, mitään en kantanut) ja ajanut autoa! Kaikki sujuu hyvin kun muistaa olla riittävän rauhallinen ja kokoajan kiinnittää huomita siihen mitä tekee ja miten jalkaa liikuttaa. Tänään käytin jopa Maraa (koiramme, ISO) vähän ulkona. Mara on tosi kiltti, käveli kummissaan mamman perässä n.2 metrin päässä, ei siis todellakaan vetänyt vaan näytti lähinnä siltä että "ootko nyt ihan varma että pysyt sitten pystyssä kans.." . Mutta hyvin meni sekin pieni lenkki.

Jumppaa teen pitkin päivää ja kaikki annetut jumppaliikkeet sujuu hyvin. Tekisi mieli jo tehdä jotain enemmän mutta vielä pitää reilu viikko odotella ensimmäistä fyssarikäyntiäkin. Suunnittelen kyllä jo punttisalille menoa.. Jos vähän kokeilisi kuntopyörää ja jotain yläkropan liikkeitä.. Tämä paikallaan olo ja sata kertaa päivässä levossa olo ei vaan sovi mulle, ei mitenkään. Toki jos olisin tosi kipeä niin varmasti makaisin mutta kun tavallaan ei ole..

Tänään olen myös jättänyt osittain toisen kepin pois (mut ei kerrota kellekkään). Kävely sujuu aika hyvin yhden kepinkin kanssa ja kepeillä kävely tuntuu pistävän hartiat tosi jumiin joten mitä aiemmin pääsisi niistä eroon sen parempi. Rappusten meno on vaan aika haastavaa keppienkin kanssa, joten luulen että kun joskus kepit saan luvan kanssa pois, joudun niitä ehkä rapuissa vielä pitämään. Jalka kun ei kertakaikkiaan koukistu kunnolla.

So far so good! :)

3.pvä leikkauksesta - edistystä tapahtuu nopeasti

Empä olisi maanantaina tuskissani tiennyt miten äkkiä kuitenkin käänne voi tulla myös parempaan. :) Eilen aamulla otin vielä Panacodin ja tulehduskipulääkkeen, mutta sen jälkeen en ole lääkkeitä ottanut. Tulehduskipulääkkeen ottoa ajattelin kyllä jatkaa ehkä vielä varmuuden vuoksi mutta kipulääkettä en ole tarvinut enää edes yöksi. Polvi ei vaan ole kipeä! :) Joten miksi syödä turhaankaan. Viime yönä nukuin ihan hyvin, kipuja ei ainakaan ollut, ainut mikä nyt toki vähän haittaa on polven outo asento kun se on nostettuna yöksi tyynyjen päälle kohoasentoon.

Eilen illalla kävin myös kävelemässä ensimmäisen kerran vähän pidemmän "lenkin" eli lähi ABC:lla jäätelöllä. Matkaa kertyi yhteensä ehkä 1km. Tuntui ihan riittävältä matkalta helteessä ja huomaan että sauvat painaa kämmenpohjiin ja kyynärvarsiin epämiellyttävästi kun niiden päällä on pidempään. Pitkin eilistä päivää tein pieniä jumppaliikkeitä ja äsken kokeilin taas nostaa jalkaa ylös makuultaan suorana ja TADAA!! Sehän onnitsui!! Ihan mahtavaa! Tuohonkaan en vielä eilenkään olisi oikein uskonut.

Aika hienoa edistystä siis on tapahtunut ja olen kyllä todella iloinen näistä pienistä edistysaskelista. Hankalinta tuntuu olevan jalan koukistus, lähinnä kävelyssä. Muutenhan se koukistuu kyllä esim. istuma-asennossa jo lähes 90 asteeseen, mistä enempää sitä ei vielä saa muutamaan viikkoon taittaakaan. Jalan ojennus sujuu hyvin, jalka oikenee täysin kun istun molemmat jalat suorana lattialla.

Tänne kuuluu siis todella hyvää ja toivotaan ettei mitään takapakkia nyt tulisi. Aika alkaa käymään pitkäksi kun ei mitään oikein pysty tekemään ja keppien kanssa kun liikkuu ei mitään saa kannettua mukana jne. Ihmisten ilmoillekin jo tekisi mieli ja varmaan tässä pääseekin tänään tai huomenna jo jossain käymään.

2.päivä leikkauksesta

Viime yö meni jo aika hyvin, heräilen kyllä mutta nyt tuntuu että sain jo nukuttua ihan syvääkin unta. Jalka on kokoko yön aina kohotettuna joten asento ei ole mikään maailman mukavin. Eilen kävin jo postilaatikolla ja takaisin köpöttelemässä kepeillä. Pakko saada vähän ulkoilua ja liikkumista, tuntuu että koko kroppa jämähtää aineenvaihduntaa myöten paikoilleen. Päiväunia taisin ottaa kahdet vai kolmet..johtui varmaan ekan yön huonoista unista. Jumppaliikkeitäkin jo yritin aloitella  mutta jalka ei nouse suorana milliäkään alustasta ja koukussakin huonosti.

Tänään aamulla sain jalan peittäneen tukisiteen pois ja pääsin suihkuun! Ah, ihanaa mutta pelottavaa. Pelkäsin kokoajan milloin liukastun vaikka mies oli mukana auttamassa. Saa nähdä miten monta viikkoa menee vielä suihkukerrat hankalasti. Polvi on aika turvoksissa mutta odotin ehkä vielä pahempaa näkyä. Yllättävän siistiltä kaikki näyttää. Avoviillossa on 9 niittiä ja muualla 2-3 niittiä. Mustelmaa vähän, yllättävän vähän . Polvi on kipein kokoajan tuosta etureiden loppuosan ulkoreunasta , just ennen kuin polvi alkaa. Kun nostaa jalkaa kipu tuntuu siinä niin paljon ettei pysty nostamaan.

Eipä tänne muuta kuulu..yritän jumppailla minkä voin, suoristukset menee ok mutta nostot ei yhtään.  Päivä kerrallaan. Alkaa jo tää makaaminen riittää mutta talossa missä on sekä ulkona että sisällä joka puolella pelkkiä portaita on liikkuminen vielä aika hankalaa.

Leikkaus tehty

Kännykällä kirjoittelen nopeat kuulumiset täältä sohvan pohjalta..Jalka leikattiim tänään nukutuksessa ja kaikki meni lääkärin mukaan hyvin. Takareiden jänne josta puuttuva pala rakennettiin oli kuulemma hyvä ja tukevaa tekoa.  Pääsin jo ennen kolmea takas kotiin vaikka aamulla hoitaja epäili että klo 4-5 voisin päästä. Vain yksi paha pahoinvointikohtaus yllätti just kun olin lähdössä mutta se meni onneksi heti ohi kun menin lepoasentoon. On hoitajan mukaan normaalia kun istuin vähän liian kauan sängyn laidalla odottelemassa lähtöä.

Kaikki kotona fine paitsi että ei. Joku on alkanut vuotamaan pohkeen yläosasss takana. Mehiläisestä soitettiin jo lääkärille kotiinkin mutta ei ole kuulemma vakavaa jos ei nyt pahemmaksi ylly. Itse mietin infektioherkkyttä ettei nyt mikään pöpö pääse iskemään.. Tuossa se vuotaa nyt enemmän ja vähemmän. Johtunee varmaan siitä että liikuttelen varpaita tukoksia ehkäistäkseni. Jalka on siis TODELLA todella kipeä nyt ja esim.vessaan lähdöt on tuskaisia ja pitää tehdä miehen avustuksella. Kun jalka liikkuu ylös tai alas kipu on kreisi. Ei pystyis jos ei olis pakko. Kipulääkkeiksi sain 3x pvässä 1kpl 500mg Panacodia ja yöksi kovemman lääkkeen. Mutta, nyt jo jouduin ottamaan toisen Panacodin tässä kotona kun alkoi tulla lepokipuakin. Mulle ei siis näytä olevan riittävä lääkitys. ;) Jännä että mitään kipuja ei ollut ennen tätä leikkausta vaikka ristiside oli poikki . Kai kivut tulee nyt tuplana. Ja huomenna pitäs jo jumppailla!! Kääk! Miten tälläsen kipeen vuotavan jalan kanssa jumppaat..? Huomenna soittaa hoitaja joten ehkäpä tulee selvyyttä asiaan.

Kohti kivuttomampaa huomista, I hope!