Ensimmäinen fyssarikäynti takana

Eilen kävin sitten ensimmäisen kerran fysioterapeutilla tsekkauksessa. Fyssari kuulemma odotti jotain paljon pahempaa, ja heitti ilmoille jopa ajatuksen onko leikkaus tarpeellinen, nykyään kun toinen hoitolinja on myös se ettei leikata vaan kuntoutetaan. Kuntoutustie on kuitenkin piiiiitkä ja vaatii vuosia että polvi olisi ehkä joskus sitten samanlainen kuin entinen. Joten aika äkkiä todettiin että minun tapauksessani leikkaus on järkevää, koska haluan jatkossakin urheilla ja tehdä asioita kuten ennenkin ja leikkauksella saadaan kuitenkin pysyvämpi lopputulos nopeammin. Ehkä jollekin sellaiselle joka vain kävelee koiran kanssa lenkkejä ja käy töissä ja kaupassa tuo kuntoutushoitolinja voisi olla ihan ok...

Sain kolme erilaista jumppaliikettä seuraavan viikon ajalle, joita tulee harjoittaa nyt ahkerasti. Yksi liike keskittyy asentotunnon harjoittamiseen. Siinä seistään yhdellä jalallla (eli vasemmalla joka on vammajalka) ja yritetään pitää tasapainoa mahdollisimman hyvin, mahdollisimman pitkään. Tässä liikkeessä todellakin huomasi vammajalan ja terveen jalan eron.. Miten äkkiä vamma onkaan jo vaikuttanut asentotuntoon. :(  Mutta iloinen uutinen on se, että asentotunto yleensä myös palautuu aika pian, kun vaan jaksaa harjoitella ahkerasti. Toinen liike kohdistuu takareisiin, vasemman jalan takareisi oli heikompi kuin oikean. Tosin ihminenhän on luonnostaakin toispuoleinen, joten itse epäilen että siinäkin voi olla syytä, mutta tottakai tämä vammakin on jo vaikuttanut. Kolmas liike kohdistetaan pienenpieneen osuuteen etureidessä, ja tämä tapahtuu nostelemalla ihan vähän vammajalkaa lattialla maatessa suorana ilmaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei se olekaan, ja taas huomasi selvän eron vammajalan ja terveen jalan välillä.

Jumppailin eilen kotona ja joooooh... vaatii kyllä täyttä keskittymistä ja motivaatiota seuraavaksi puoleksi vuodeksi jatkaa näitä! :D TYLSÄÄ! Mutta myös yllättävän raskasta. Puhallutti ihan . Mitä se onkaan leikkauksen jälkeen kun vammajalka ei OIKEASTI toimi aluksi ollenkaan.

Viikon päästä sitten uudestaan fyssarille katsomaan onko tuloksia syntynyt jumpalla. Onneksi lähtökohta on nyt kaiken kaikkiaan tälläkin hetkellä jo tosi hyvä ja tässä on vielä reippaasti yli kuukausi aikaa jumppailla reidet edestä ja takaa kuntoon ja kohottaa tuota asentotuntoa.

Minkäänhän ei pitänyt edes olla rikki

Jos ikinä, niin nyt olen onnellinen että kerrankin vakuutus tosiaankin on toiminut tähän asti ja kaikki tapahtunut rivakasti, voin lämpimästi suositella ainakin omasta puolestani Lähi-Tapiolaa (ei ollut maksettu mainos).  Kun polvi hajosi, tai "jotain tapahtui", tunsin ja aavistin heti että nyt jotain ehkä oikeasti hajosi. Mitään järkyttävää kipua siihen ei tullut heti tapahtuneen jälkeen, ja otin ihan askeleitakin ja polvi vetryi äkkiä. Samana iltana paljon kylmää ja seuraavana aamuna polvi oli ehkä pahin mitä on ollut; rappusia alastullessa sattui vähän ja polvi oli tönkön ja turvonneen oloinen. Mitään ulkoista turvotusta ei ollut havaittavissa. Ajattelin että no, kyllä se varmaan tästä..

Varasin kuitenkin varmuuden vuoksi lääkärin, jos sattuu että jotain JOSKUS tulee polveen niin on sitten merkintä että tapaturmaisesti mennyt ja vakuutus ehkä korvaa. Pääsin ortopedille Mehiläiseen, joka tutki polvet ja totesi ettei olisi huolissaan, todennäköisesti ei ole mitään rikki ja asia korjaantuu ajan kanssa. Molemmissa polvissa oli kuulemma yhtä löysät siteet, mikä voi olla ihan valuvika. Jos oireilu jatkuu niin tule uudestaan. Kyselin kovasti voinko siis todellakin urheilla, mennä jalkapalloon jne ihan normaalisti. Kyllä, kaikkea voit tehdä, ja ilman polvitukea. Asia selvä, ja kepein askelin pois. Jes! AINAKAAN ei ole ristisiteet mennyt, hyvä!

Oireilu kuitenkin jatkui ja pystynyt tekemään asioita normaalisti. Esim. polvilleen menoa ei voinut ajatella, kirrasi niin paljon polven takaa ja eteen tuli vähän kipuakin. Jalkapallossa pidin polvitukea, mutta eihän siitä oikein mitään tullut kun ei pystynyt ottamaan juoksusppurtteja ja polvi tipahteli alta jos teki vähänkin nopeamman käännöksen. Päätin etten enään jalkkikseen mene ja varasin uuden ajan lääkärille. Tällä kertaa pääsin ortopedi Joonas Sirolalle, joka huomasi että vasemmassa polvessa on kyllä ristiside löysempi. Ensimmäinen ortopedi oli jo lupaillut magneettikuvaa ja sinne sainkin lähetteen.

Elämäni ensimmäinen kerta magneettikuvassa oli vähän epämiellyttävä. En ole tottunut olemaan selälläni, en siis esim.nuku ikinä selälläni (tämä tulee olemaan ehkä ongelma leikkauksen jälkeen..) ja magneettikuvassa piti olla selällään kovalla patjalla. Ahisti. Tuskastutti. Tuntui että oli pakko liikuttaa kohta jalkoja. Tuntui että paniikkikohtaus iskee nyt!! Eikö se ikinä lopu!? Kauhea pauke ja meteli. Onneksi kuvat kuitenkin onnistui. Kysyin kuvien ottajalta näkeekö hän mitään? Epäili samaa kuin lääkäri eli kierukassa oli hänen mukaansa näkynyt jotain vikaa. Tämän tiedon varassa sitten elin, eli okei, edelleenkin ristisiteet ehjät, hyvä! Kierukkaleikkaus ei olisi ehkä ihan niin paha...

Kunnes lääkäri sitten viikonloppuna(?!) sunnuntai-aamuna lähetti lausunnon ja kuvat sähköpostiin. Aikamoista latinaa, mutta google on erittäin kätevä ja vanhana Sherlockina löysin tiedon että eturistiside on lähes kokonaan poikki. :(  Sanoisinko että iski ehkä joku pieni shokki. Miten VOI olla kun nimenomaan ei pitänyt olla?!  Tiistaina soitti lääkäri ja sanoi että eturistiside on käytännössä kokonaan poikki, vain yhdellä ohuella säikeellä kiinni. Leikkaus odottaa. Selvä. Näillä mennään sitten.

Tässä on sitten soiteltu välillä vakuutusyhtiöstä ja välillä Mehiläisestä (itseasiassa just nytkin odottelen lääkärin soittoa) ja sovittu askelmerkeistä. Parin tunnin päästä se fyssari ja tänään pitkä puhelu ystävän kanssa polvioperaatiosta. <3 Ehkä mäkin tästä selviän kun vauhtiin vaan pääsen! :)

Tästä se lähtee..

..nimittäin ihan ikioma blogi mun polvelle. :) Onhan eturistiside nyt sen arvoinen (kuitenkin uniikki) , että oma blogi pitää perustaa ihan vain sitä varten. Tai pitäisikö sanoa Häntä varten. Ehkä sille pitäisi keksiä oma nimi. Mutta en nyt keksi joten olkoon vain Eturistiside. ;)

Eturistiside siis paukahti rikki toukokuussa ja nyt odottelen leikkausta. Olen itse lueskellut netistä tietoa ja blogeja vähän joka paikasta ja ehkäpä kaikista hyödyllisimpinä olen kokenut ihmisten omat blogit, mitkä ovat perustettu vain polvileikkausta ja siitä toipumista varten. Monet ovat myös pelänneet mielenterveytensä puolesta ;) kuten minä, eli kun on tottunut urheilemaan aina, tuntuu aika kauhealta että kohta joutuu himmailemaan ehkä puolisen vuotta niistä hommista. :( Joten toimikoon tämä blogi myös "tunteiden tulkkina" kun oikein polvihommat ahistaa ja v-tuttaa.

Tämä blogi tulee siis minullakin olemaan tunteiden ja tunnelmien purkupaikka, mutta toivottavasti tästä on ehkä sitten joskus myös apua jollekin, joka joutuu tähän samaan rumbaan..

Huomenna 18.6  oma projekti starttaa ensimmäisellä pre-operatiivisella fysioterapialla. Olen saanut vakuutusyhtiöltä maksusitoumukset leikkaukseen (ainut että se oli tehty vain 16.7 asti ja heinäkuussa leikkausta ei tehdä) ja fyssareihin , joten siltä osin homma on kunnossa. Viikon päästä maanantaina 25.6 on seuraava lääkärikäynti jolloin todnäk. sovimme leikkauspäivän. Olisin itse halunnut leikkaukseen jo heinäkuun puolen välin aikaan, aiemmin en ehdikään, mutta nyt näyttää tosiaan siltä että homma venähtää elokuulle. No, saapahan lomailla "rauhassa" loppuun asti.  Meillä on ulkomaanmatka varattuna syys-lokakuun vaihteeseen joten siihen mennessä pitäisi kuntoutua raivokkaasti, että pystyisi kulkemaan reissussa suht vaivattomasti. En tiedä onnistuuko  mutta yritys on ainakin kova.

Hankalaa tästä hommasta tekee se, ettei tiedä yhtään mitä on tulossa. Jokainen kokemus on niin erilainen ja henkilökohtainen. Toiset ovat heittäneet kepit nurkkaan jo viikon päästä leikkauksesta ja toiset taas kävelleet kepeillä 5 viikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä.  Minulla tottakai on tavoitteena päästä kepeistä mahd.äkkiä eroon. :) Tunnetusti en taida olla sitä tyyppiä, joka jaksaa istua tai edes kävellä kovinkaan hitaasti, mutta voihan se olla että nyt sitten pakotettuna vauhti hiljenee... mutta vain hetkeksi! ;)

Olisin toivonut ettei tähän operaatioon olisi koskaan joutunut, mutta urheilu on vaarallista, ja aika vähällähän tässä on päästy tähän asti, käytännössä ilman mitään vammoja vaikka seuraavaksi ikääkin on jo 40v. Ehkä se onkin tää ikä mitä nyt voin alkaa syyttämään kaikista vaivoista! ;)

Tervetuloa lukemaan kokemuksiani ja jännittämään leikkausta ja toipumaan ja kuntoutumaan siitä.  Ota mielelläni kaikenlaisia kommentteja, vinkkejä  ja kokemuksia vastaan polvileikkaukseen ja kuntoutukseen liittyen.

PS: Blogin ulkonäköön tai tyyliin ei panosteta, tämä on vain kirjoittelua varten perustettu. :) Ja vain siis tätä operaatiota varten.