Se on sitten menoa huomenna..

..Tai näin ainakin olettaisin. Sain kun sainkin flunssan about selätettyä.  :) Edelleenkin ääni on käheähkö ja niistää saa muutaman kerran päivässä eikä nyt tee mieli mitään suurta hengästymistä aiheuttavaa ponnistelua tehdä, mutta olettaisin että olen ihan riittävässä kunnossa huomiseen leikkauseen.

Kävin äsken vielä vähän salilla tekemässä muutamia jalkareenejä ja vähän jotain muutakin. Ihan vaan taas siksi että kohta ne hommat loppuu aika pitkäksi aikaa. :( Salille menen kyllä heti kun mahdollista jotain tekemään mutta jalkareenit on taputeltu kuukausiksi..

Huomenna pitäisi sitten olla Mehiläisen leikkausosastolla klo. 9:00 aamulla. Vähän alkaa jänskättämään. Eniten pelottaa minkälaiset helvetilliset kivut tulee joiksikin päiviksi, niistä olen lukenut ehkä vähän liikaakin.. :(  Ilmeisesti ensimmäisinä öinä on turha haaveilla nukkuvansa, juurikin kipujen ja muuten hankalan olotilan vuoksi. Itse en ikinä nuku selälläni, ja muutenkin pyörin ja hyörin kuin väkkärä pitkin öitä ja just oikein tarkkailin että tuo vasen jalka on lähes aina koukussa johonkin suuntaan lepoasennossa. No, nythän sitä ei sitten saa koukkuun ihan hetkeen ja olisi kai jonkunlainen kohoasentokin suotava olla. Että saa nähdä miten käy nukkumisen suhteen. Olen varannut jo tyttären sängyn ainakin ensimmäiseksi viikoksi itselleni, sillä siihen sänkyyn pääsee nousemaan mistä puolelta vaan eikä missään ole laitoja. Toisinkuin sänky jossa yleensä nukun joka on sellaisessa kopissa (oma tarinanasa..) ettei pääse kuin päädystä sänkyyn ja pois ja päädyssä on korkeahko "reuna" minkä yli pitäisi joka kerta jotenkin itsensä kammeta. Sopii siis tosi hyvin tälläiselle polvipotilaalle ;). Kun ei sieltä meinaa päästä edes terveenä pois. :D

Toinen juttu mikä mietityttää on miten saan pidettyä polven ilman mitään tulehduksia näillä helteillä...  Nythän on siis luvattu tosiaan +30 astetta koko tulevaksi viikoksi. Ei kyllä huvittaisi maata kotonakaan koko viikkoa jalka pystyssä. Mutta saa nähdä miten käy, kai sitä sitten vaan makaa jos on pakko eikä liikkumaankaan pysty.

Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin..täytyy ehkä ottaa ihan valokuva tuosta polvesta ennen leikkausta, sen jälkeenhän se ei enää ikinä ole samannäköinen. Mutta toivottavasti siitä tulee lopulta entistäkin parempi toimivuudeltaan.

Tänään pitää syödä ja juoda sen minkä meinaa , enää aamulla sitä ei sitten tehdä. Meinasin pyytää sen nukutuksen, jotta homma on äkkiä ohi, eikä muutenkaan nappaa kuulostella leikkauksen äänimaailmaa.. Pahaa tekee jo ajatuskin.

Palataan leikkauksen jälkeen asiaan!

Siinä se polvi nyt on..vielä ilman suurempia arpia. ;)