Jos ikinä, niin nyt olen onnellinen että kerrankin vakuutus tosiaankin on toiminut tähän asti ja kaikki tapahtunut rivakasti, voin lämpimästi suositella ainakin omasta puolestani Lähi-Tapiolaa (ei ollut maksettu mainos). Kun polvi hajosi, tai "jotain tapahtui", tunsin ja aavistin heti että nyt jotain ehkä oikeasti hajosi. Mitään järkyttävää kipua siihen ei tullut heti tapahtuneen jälkeen, ja otin ihan askeleitakin ja polvi vetryi äkkiä. Samana iltana paljon kylmää ja seuraavana aamuna polvi oli ehkä pahin mitä on ollut; rappusia alastullessa sattui vähän ja polvi oli tönkön ja turvonneen oloinen. Mitään ulkoista turvotusta ei ollut havaittavissa. Ajattelin että no, kyllä se varmaan tästä..
Varasin kuitenkin varmuuden vuoksi lääkärin, jos sattuu että jotain JOSKUS tulee polveen niin on sitten merkintä että tapaturmaisesti mennyt ja vakuutus ehkä korvaa. Pääsin ortopedille Mehiläiseen, joka tutki polvet ja totesi ettei olisi huolissaan, todennäköisesti ei ole mitään rikki ja asia korjaantuu ajan kanssa. Molemmissa polvissa oli kuulemma yhtä löysät siteet, mikä voi olla ihan valuvika. Jos oireilu jatkuu niin tule uudestaan. Kyselin kovasti voinko siis todellakin urheilla, mennä jalkapalloon jne ihan normaalisti. Kyllä, kaikkea voit tehdä, ja ilman polvitukea. Asia selvä, ja kepein askelin pois. Jes! AINAKAAN ei ole ristisiteet mennyt, hyvä!
Oireilu kuitenkin jatkui ja pystynyt tekemään asioita normaalisti. Esim. polvilleen menoa ei voinut ajatella, kirrasi niin paljon polven takaa ja eteen tuli vähän kipuakin. Jalkapallossa pidin polvitukea, mutta eihän siitä oikein mitään tullut kun ei pystynyt ottamaan juoksusppurtteja ja polvi tipahteli alta jos teki vähänkin nopeamman käännöksen. Päätin etten enään jalkkikseen mene ja varasin uuden ajan lääkärille. Tällä kertaa pääsin ortopedi Joonas Sirolalle, joka huomasi että vasemmassa polvessa on kyllä ristiside löysempi. Ensimmäinen ortopedi oli jo lupaillut magneettikuvaa ja sinne sainkin lähetteen.
Elämäni ensimmäinen kerta magneettikuvassa oli vähän epämiellyttävä. En ole tottunut olemaan selälläni, en siis esim.nuku ikinä selälläni (tämä tulee olemaan ehkä ongelma leikkauksen jälkeen..) ja magneettikuvassa piti olla selällään kovalla patjalla. Ahisti. Tuskastutti. Tuntui että oli pakko liikuttaa kohta jalkoja. Tuntui että paniikkikohtaus iskee nyt!! Eikö se ikinä lopu!? Kauhea pauke ja meteli. Onneksi kuvat kuitenkin onnistui. Kysyin kuvien ottajalta näkeekö hän mitään? Epäili samaa kuin lääkäri eli kierukassa oli hänen mukaansa näkynyt jotain vikaa. Tämän tiedon varassa sitten elin, eli okei, edelleenkin ristisiteet ehjät, hyvä! Kierukkaleikkaus ei olisi ehkä ihan niin paha...
Kunnes lääkäri sitten viikonloppuna(?!) sunnuntai-aamuna lähetti lausunnon ja kuvat sähköpostiin. Aikamoista latinaa, mutta google on erittäin kätevä ja vanhana Sherlockina löysin tiedon että eturistiside on lähes kokonaan poikki. :( Sanoisinko että iski ehkä joku pieni shokki. Miten VOI olla kun nimenomaan ei pitänyt olla?! Tiistaina soitti lääkäri ja sanoi että eturistiside on käytännössä kokonaan poikki, vain yhdellä ohuella säikeellä kiinni. Leikkaus odottaa. Selvä. Näillä mennään sitten.
Tässä on sitten soiteltu välillä vakuutusyhtiöstä ja välillä Mehiläisestä (itseasiassa just nytkin odottelen lääkärin soittoa) ja sovittu askelmerkeistä. Parin tunnin päästä se fyssari ja tänään pitkä puhelu ystävän kanssa polvioperaatiosta. <3 Ehkä mäkin tästä selviän kun vauhtiin vaan pääsen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti