Maanantaina menin jännittynein mielin käymään lääkärillä. Perjantainahan olin saanut antiobiottikuurin kun isoin haava tulehtui. Nyt haava näytti lääkärin mielestä kuitenkin tosi hyvältä ja antoi luvan ottaa hakasetkin pois. Anbiottikuuri pitää kuitenkin syödä loppuun. Lääkäri ei polvea tutkinut sen kummemmin, koska vasta 2 viikkoa oli mennyt leikkauksesta. Katsoi kuitenkin vähän liikeratoja ja sanoi että tosi hyvältä näyttää, tämä polvi kuntoutuu kuulemma äkkiä, sen näkee jo nyt. Jee! :) Liikeradat vastasivat kuulemma noin kuuden viikon liikeratoja, eli hyvässä vauhdissa on toipuminen ja jumpat on tuottaneet tulosta.
Hakasten poisto sattui yllättävän paljon, tai ei sattunut mutta todellakin nipisti lujaa ja tuntui epämiellyttävältä. Kylmä hiki nousi kun makasin siinä lavitsalla. Hoitaja teippasi isoimman haavan pariin teippikerrokseen ettei se nyt VAAN repsahda. Hoitajakin kyllä sanoi että hyvältä näyttää haava. Mutta nyt saunominen ja uinti siirtyi vielä viikolla eteenpäin.. Huoh. Meinaan kyllä olla ehkä kapinallinen ja viikonloppuna jo saunoa jos haava näyttää kuivalta kun vaihdan tässä teipit joku päivä...
Fyssaritapaamien oli sitten eilen. Kahden viikon tavoite on saavutettu, eli jalan suoristuminen. Koukistumisesta ei kuulemma tarvitse olla huolissaan, se tulee kyllä. Jalkaa jumpattiin vaikka miten päin lähes se täysi tunti ja kappas, kun lähdin pois, käveleminen sujui huomattavasti helpommin kuin yleensä. :) Jumppa teki tehtävänsä. Ainut että kotona en saa yhtä hyviä tuloksia, koska fyssari tosi paljon auttoo venytyksiä kädellä ja itsehän en taivu sellaisiin asentoihin millään että voisin kädellä avustaa. Sain uudet jumppaohjeet ja niitä tehdään nyt ensi maanantaihin asti. Tämän viikon tavoite olisi kuulemma että kävelisin loppuviikosta mahdollisimman luonnollisesti yhden kepin kanssa. Hmmm... Nyt tuli kyllä aika paha tavoite, koska kävely on vielä tosi epäluonnollista... Lantio ei liiku yhtään, alaselkä kipeytyy, tuntuu että jännitän koko yläkroppaa ja jalka raahautuu perässä, koska se koukistusvaihe ei vaan toimi.
Meillä on kotona kauhea määrä rappusia (3 kerroksinen talo + ulkona rappuja) joten rappureenistä ei jää tämä homma kiinni. ;) Jotkur rappuset meneekin jo aika hyvin ylös, mutta alastulo on ihan tosi pelottavaa. Samoin huomaan ulkona kävellessä että pienikin alamäki saa jalan toiminnan ja käveöyn tuntumaan ihan holtittomalta. Jalalle saa laittaa painoa nyt niin paljon kuin uskaltaa, mutta polvi ei saa nyrjähtää missään nimessä. Se on se hetki kun ristiside voi sitten paukkua rikki. Mutta jos polven linjaus on kunnossa, painolla ei polvea rikki saa.
Polven kuntoutus on siis ihan hyvässä vauhdissa. Öisin nukun semi-hyvin , heräilen kyllä monta kertaa ja kohta ajattelin heivata ne ylimääräiset polvenkohotustyynyt VEKS sängystä. :) Kylmää annan polvelle ehkä kerran päivässä kunnolla, mutta koholla pidän monta kertaa päivässä. Rasituksen huomaa polvessa tai oikeastaan koko jalassa yleisenä väsymisenä ja voimattomuutena ja välillä johonkin kohtaan alkaa pistämään tai vihlomaan. Tätä se on sitten seuraavat 3-6kk ainakin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti