Nyt alkaa tuntumaan ettei pääkoppa enää jaksa tätä tekemättömyyttä. :( Eilinen eli 5.päivä oli jotenkin henkisesti jotenkin raskas. Mitään ei pysty tekemään tai jos siltikin vaan tekee niin polvi alkaa heti osoittamaan mieltään turpoamalla ja tulee vihlontaa jne. En vaan pysty makaamaan sohvalla tai istumaan sohvalla kaikkia päiviä tekemättä mitään. Netin avaaminen oksettaa, enää ei sitäkään vaan jaksa. En ole oikein elokuvaihmisiä että jaksaisin katsota Netflixistä elokuvia (edes sitä yhtä) tai jotain sarjaa innoissani päivät pitkät. Ei. Meikäläinen on luotu liikkumaan ja tekemään. Kroppa huutaa hikoilua, hengästymistä, TEKEMISTÄ! Jokainen joka on tottunut säännölliseen liikuntaan ja siitä saatavaan hyvään oloon voi ehkä arvata miten sipuliin vaikuttaa kun kaikki se on otettu pois. :( Eikä tilalle keksi mitään muuta.
Eilen käytiin taas satamassa jätskillä istumassa ja illalla lähdettiin kalaan. Vähän jännitti miten pääsen veneeseen ja sieltä pois mutta hyvin onnistui. Veneessä istuin sitten polvi viehelaatikon päällä ja hyvin meni. Vihdoinkin saatiin kunnon kokoinen kuhakin mistä saadaan tänään tehtyä ruokaa, nam!
Tänään 6. päivänä leikkauksesta olen ottanut ensimmäiset askeleeni ilman keppejä ollenkaan. Liikkeelle lähtö on hankalaa mutta kun vauhtiin pääsee (hitaaseen vauhtiin..) onnistuu kävely jo melko hyvin. Ei varmaan tääkään olis nyt vielä sallittua, mutta toisaalta esim. Terveystalon ohjeessa eturistisideleikkauksen jälkeen sanotaan että painoa aa varata jalalle sen minkä kestää. Ja monissa muissakin ohjeissa ja blogeissa mitä olen näistä lukenut on ollut samaa ohjetta. Eli ei kai se nyt ihan hirveään kamalaa voi olla jos kohta on kuitenkin viikko leikkauksesta ja vähän sisällä kävelee jo ilman keppejä.
Olen myös päättänyt aloittaa "omat jumppaliikkeet" fyssarin liikkeiden lisäski. Olen katsellut you tubesta jenkkiläisvideoita ACL:n kuntoutuksesta ja sieltä jotain liikkeitä bongaillut. Esim. Takareittä tein tämän aamun jumpassa , ihan vaan makasin mahallani ja nostelin suorana jalkaa ilmaan niin että takareisi ja perskannikka jännittyi. En tiedä onko hyöytyä mutta ei varmaan paljon haittaakaan. Jotain kuminauhajuttuja ajattelin myös aloitella.
Sellaista tänne! Tulevalla viikolla saa ajella autolla ainakin kun alkaa koulut täällä Keski-Suomessa ja kuskailen lapsia, ja sitten on jalkkistreenejä ja pelejä molemmilla lapsilla. Ihan jees että arki taas alkaa , johan tässä on lomailtu ja saatu nauttia upeista kesäkeleistä koko kesä! Yritän kaivaa iloa myös siitä että sain kuitenkin liikkua koko tämän upean kesän ja nyt oikeastaan aika sopivaan saumaan tuli tämä leikkaus. Viikko niin saan niitit pois jaloista ja voin ajatella lähteväni vaikka uimahalliin jne.
Kestä sipuli kestä... kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti